Väsynein siivin lennän ystävän luo Andalusiaan parantamaan yhdessä. Tätä loputonta ei-mitään. Ystävä sanoo, että kerta kerralta me ollaan lähempänä. Hän on siinä oikeassa. Juuri nyt se ei lämmitä. Kävelen vielä pettymyksen syvimmässä notkelmassa. Täällä on paljon auttajia ja lempeää valoa, mutta en jaksa nähdä muuta kuin harmaan lumisateen. Aloit taas soimaan päässäni ja en muuta halua kuin repiä pääni irti ja huutaa:
Hae mut pois Tinderistä!
Sun pelkosi seisoi ovensuussa ja vei meiltä mahdollisuuden. Heiluva itsetuntosi ja käsittelemättömät traumasi torppasivat soljunnan. En minä. Muutuit viileäksi ja varpaitani alkoi paleltaa vaikka tuvassasi oli kuuma kuin saunassa. Heitit pois kultaa, koska halusit timantteja. Siinä missä sinä näit seisovan veden, näin minä sillan. Lopulta hiljaisuutesi valtasi koko talon ja ahdistus kävi sietämättömäksi. Sanoin ei, mutta se päätös oli sinun.
Miten tähän on tultu?!
Tapahtui 45 kuukautta aiemmin: läksin ekoille Tinder-treffeille. Karseen iso kynnys, jonka yli könyttyäni totesin, että täähän on tosi jees. Ekat tällit kesti viis tuntia ja naurettiin paljon yhdessä. Sittemmin opin kysymään äijiltä heti alkuun, milloin onkaan tullut erottua. Ensiarvoisen tärkeä tieto jos ei halua hukata aikaa! Nim. hukattua tuli.
74 ensitreffit myöhemmin on tammikuu 2018 (syksyllä 2016 luku taulussa oli 53). Oon edelleen yksin. Miten vitussa se on mahdollista?! Mietitääs. Viimeisen vuoden aikana tälläystahti on selkeästi hiipunut. Uuvuin uusiin tapaamisiin, eikä mulla ollut aikaa. Vietin liikaa päiviä himassa yksin töitä tehden. Puolet vuodesta 2017 meni tärkeän kilpailuprojektin kimpussa. Kehitettiin mobiilisovellusta. Rehkiminen kannatti. Voitto tuli himaan. Sen jälkeen lähdin pariksi kuukaudeksi Barcelonaan kirjan tekoon. Eipä muuten käynyt flaksi sielläkään! Ehdin treffata kokonaista kaksi tyyppiä ja yhtä entistä heilaa vanha suola janotti liian myöhään. Mä en ollut lainkaan janoinen.
Kotiin palattuani tapasin yhden randomtyypin, joka treffien jälkeen tokaisi: ”Ei meistä rakastavaisia ainakaan tule.” En voinut olla enempää samaa mieltä. Sisuuntuneena avasin luurini uudelleen ja aloin selata. ”On täällä nyt perkele joku mulle oltava!” Löysin sut. Muistutit sitä minivalaistumiseni tyyppiä yhtä oleellista seikkaa lukuun ottamatta: Et ollut henkisesti tarpeeksi vahva mulle. Tästä kohtaa päästään tämän tekstin alkuun. Terveisiä, jos luet tämän.
Kuppi on nyt mennyt nurin ja tämä on avoin treffi-ilmoitus:
Etsitään miestä aivan ihanalle naiselle (oon helmi)!
Haetun tärkeimmät ominaisuudet: huumorintaju, kiltteys, rentous, empaattisuus ja tasapainoisuus. Katson sua ensimmäisenä silmiin ja jos sieltä vastaa syvällinen katse, saatan olla sun. Mulle on ihan sama paljonko tienaat tai mitä teet. Kunhan teet sitä mitä teet intohimolla. Luovuus lasketaan isoksi plussaksi. Oon tavannut hauskan miehen, seksikkään miehen, turvallisen isätyyppimiehen ja sen tärkeimmän näistä, miehen, jonka kanssa oli henkinen yhteys. Bonuksena tuli vielä se luova tyyppi. Näiden jälkeen olin satavarma, että sä olet seuraavana jonossa ja toivoin, että sinussa olis jotain noista kaikista viidestä. Sitten tulikin hiljaista.
Kunnes sain ihanimman ensiviestin ikinä sulta, jonka takia tätä nyt kirjoitan. Olit se kuudes. Me elettiin monta vuodenaikaa 16 vuorokauden aikana. Ekaa kertaa ikinä siitä miten kelaan maailmankaikkeutta tuli ongelma. Oon henkinen (en hengellinen) ihminen ja henkinen kehittyminen on mulle olemassaolon oleellisin asia – itsestäänselvyys – mutta kuten ystäväni totesi: ”Et sä nyt niin hihhuli oo!”. Juu en oo. Jalat on vahvasti maassa ja kelaan henkimaailman asioita miltei pragmaattisella tavalla. Kummastelen pelkoa näiden asioiden edessä. Mulle spirituaalisuus on arkista ja väännän hörhöjutuistani itsekin vitsiä. Sua pelotti.
Takas treffi-ilmoitukseen. Alleviivaan tätä vielä. Kelaan asioita kuten entiset ja tulevat elämät. Silti eniten kelaan tätä elämää. Rakastan analysoida kaikkea. Itseäni eniten. Kysyn sulta syntymäajan ja tutkin tähtikarttasi. Sun ei tarvitse olla näissä asioissa ollenkaan inessä, mutta me tullaan todennäköisesti paremmin juttuun jos suhtaudut avoimesti, etkä ole tiedeuskovainen. Kerrottakoon, että rakastan myös tiedejuttuja. Palapeliini mahtuu monenlaisia paloja paitsi ateistit ja skeptikot. Jos olet auringoltas kalat tai skorppari, niin osaan jo kertoa 20 vuoden kokemuksella, ettei meidän välillämme tule olemaan kemiaa. Mä olen täyttä tulta (oinasta ja jousimiestä) ja sanovat, että mussa yhdistyy hauska reteitä puhuva rekkamies ja hempeä, herkkä neiti. Allekirjoitan. Siltä väliltä löytyy pari muutakin tyyppiä. Oon myös erityisherkkä ja kuuntelen intuitiotani tarkalla korvalla. Diggaan unien katselusta ja niiden tulkitseminen on jännää puuhaa.
Hei ja oon mä myös kepee! Tykkään pitää hauskaa ja juoda viiniä, maata sohvalla kattomassa sarjoja ja kaikenlainen huoleton haahuilu on ihanaa. Oon asunut pitkään Barcelonassa sekä soittanut kitaraa rokkibändissä. Valokuvaan ja lisättäkööt, että oon myös taikanäppinen Reiki Master.
Elämässä eniten haluan just nyt rakkaussuhteen ja perheen. On pelkästään mahtavaa jos sulla on jo lapsia. En suunnittele asioita kovinkaan paljoa etukäteen ja olen suht epäorganisoitu. Ois hienoa, jos olisit vähän järjestelmällisempi, mutta ei se oo niin justiinsa. Oon melko joustava ja mukautuva, enkä jaksa nillittää ja nalkuttaa. Hauskempaa on nauraa. Kun valitan, valitan yleensä kylmästä. (Saa tulla lämmittämään!) Eli Suomessa kun ollaan, niin narinaa kuuluu usein (vitsi, vitsi). Toisaalta, kun oon onnellinen, ni ei paljo säät paina. Loppuelämän suunnitelma on, rakkauden, perheen ja luovan työn ohella saada enemmän aikaa tekemättömyydelle, pohdiskelulle ja joogalle sekä viettää enemmän hetkiä luonnossa. Eikä yhtään haittais se kakkoskoti Välimeren rannalla. Mainittakoot myös, että fanitan nukkumista ja oon aika laiska ja mukavuudenhaluinen.
Tässäpä tärkeimmät. Paljon puhuttavaa pitää jättää ensitreffeillekin. Multa löytyy tukeva yleissivistys ja uteliaisuus maailman arkisempiakin ilmiöitä kohtaan. Puhun sujuvasti mm. taiteista, politiikasta, ravinnosta, terveydestä ja Barcelonasta myös epsanjaksi ja enkuksi. Ruotti ei oikein taivu.
Ota yhteyttä jos tunnet, että resonoin. Tunnistamme kyllä toisemme.
💗 Tuulia
Loppulauluna kuunnellaan Jonna Tervomaan Minä toivon, koska se on nyt soinut ripiitillä viikon putkeen tässä päässä.