Kuinka monesti on vielä synnyttävä uudelleen,
parahdan tarot-pakan kuolemaa tuijottaen.
Katson luontoon ja luonto vastaa: loputtomasti.
Antakee armoo kelaan..
Pikaloma Pariisissa, eläkepäivät etelässä, uusi pää, miten ois? Peli poikki. Hetkeksi. Stop. Seis.
Laittakaa pauselle tämä joka ikisessä henkäyksessä jatkuvasti tapahtuva transformaatio edes sekunniksi ja odottakaa hidasta. Kasaan vielä vanhoja papereitani.
Ovat todenneet, että haudassa sitten levätään paitsi eipä vittu levätä, vaan tullaan bumerangina tänne uudestaan.
Ai sitä iloa!
On vain yksi pysyvä: muutos.
Huokaus.
Hengitän ja katson puita.
Jokin valahtaa olalta maahan.
Kirkastun.

Loppulauluna kuunnellaan tietysti biisi nimeltä Synnyn uudestaan. Se on sielunsiskoni käsialaa ja tulkinta.