Sivuvaloissa huomaan vuosien kulun
En enää tunnista itseäni peilistä
Pysähdy aika! Huudahdan
Olen vasta alussa

Tältäkö tuntuu aikuisuus mietin,
kun neljän vuosikymmenen voimalla tunnen uudenlaista pelottomuutta
Lähden kulkemaan pystypäin, linjattuna, auki
Suuntaan tuntemattomaan
olkaani kohauttamatta
Tuuli huutaa
Minä olen
tyyni

Askel askeleelta kevenen
Lakkaan antamasta tilaa sille mikä ei koskaan kuulunut minuun
Näille reiteille tahdoin yksin
Tai sinut ottaisin mukaan, mutten ketään muuta
Mietin löydänkö sinut avoimelta kartalta

Fiskars, reflection. © Tuulia Kolehmainen
Fiskars, reflection. © Tuulia Kolehmainen