Barcelona joulukuussa 2015.

Tulin tapaamaan vanhaa ystävääni. Kaupunkia, jossa asuin kahdeksan vuotta. Taas on kuin en päivääkään olisi ollut poissa. Kaikki niin läpikotaisin tuttua. Jokainen barrio läpi kävelty. Halusin tänne, täältä pois ja tänne takaisin. Tämä on kohtalokas kaupunki.

Elämä täällä oli yhtä helvettiä ja juhlaa, homeisia, kylmiä kämppiä, loputonta Välimeren kesää ja valoa. Soitin täällä kitaraa rokkibändissä, joka oli kuin toinen perheeni. Kompastuin kyseenalaisiin suhteisiin, kävelin kaupungin kadut puhki, inspiroiduin, matkustin ajassa, kehitin valokuvaajan katseen, sävelsin ekan oman biisini, tunsin ensi kertaa outoa uutta tunnetta – aikuisuutta – olin 25, inhosin espanjan kieltä kunnes opin sen, olin yksin ja epävarma, kävin terapiassa, paranin masennuksesta, heräsin, leijuin, luovuin peloista, löysin luovuuden ja uuden sydänystävän.

Onnistuin, epäonnistuin. Opin. Kriiseilin, paranin. Opin lisää. Olin vapaa. Ennen kaikkea vapaa. Siitä olen aina pitänyt kiinni.

Puissa on appelsiineja talvellakin ©Tuulia Kolehmainen
Puissa on appelsiineja talvellakin ©Tuulia Kolehmainen

Barcelonan karut ja kauniit kasvot tulivat tutuiksi. Sen tuoksut ja hajut. Kosteus joka lävähtää ensimmäisenä päälle lentokentällä koneesta ulos astuessa. Sen loputtomiin historian kerroksiin kaivautuneet tarinat ja ihmiskohtalot. Se jokin, joka on ilmassa vailla nimeä.

Mitä sitten kun kaupunki on niin koluttu, että ei ole enää eroa onko Eirassa vai Eixamplessa?

Aika tuli täyteen. Muutin takaisin Helsinkiin. Entä nyt? Neljä vuotta on kulunut. Helsinki on taas koti. Silti on se ikuinen Välimeren kaipuu. Minkäs sille voi. Ei minua ole tehty pohjoisessa asumaan. En kestä kylmää enkä ilottomia ihmisiä. Mutta en minä enää tännekään kuulu. Ainakaan juuri nyt. Huomenna voi olla toisin. Nyt kasvatan juuret Stadiin.

Soturi, vaeltaja, tutkimusmatkaaja
Kuviin kiintyjä, kauas katselija
Isälläni on linna Espanjassa
Uneksin sen
Vai oliko se toisen uni?
Kuollut isäni elää linnassaan kuninkaanlinnan takana
Omin silmin nähtyä
Mutta minä en tullut tänne tekemään kuolemaa vaan elämää
Puhallan tuhkat päältäni
Saavun uusille maille
Ja jokaiseen niistä rakennan oman linnani Espanjassa

Lue myös: Matkalla – Madrid