Harmaan talven jälkeen aurinko rysähtää sisään likaisista ikkunoista valaisten nurkkani. Mikään ei jää siltä huomaamatta. Tämä on se hetki, jolloin alan kurottaa kohti kesää ja potea Välimeren ikävää. Sisällä kuplii ja hienoinen, makea levottomuus täyttää koko kehon.

Kevättalven ensiruno

Ja aurinko tulee kuin jyrä.
Pyyhkäisee kaiken tieltään,
polttaa roskat
ja valaisee taivaankannen niin, että hullua heikottaa.
Tip tap rummuttavat sulaneet vesipisarat kattopeltiä vasten.
Asumukseen tunkeutuva raakavalo ei armoa anna.
Kalvakka talvinaama ja pöyhkeät villakoirat nurkissa.
Tämä rävähti hetkessä. Keikautti kevään tänne.
Kaamos on päättynyt ja haka on auki.

(maaliskuussa 2012)

Loppulaulussa Ernos siivoaa pois, pois vanhat roskat.

Ja Kaukon Kevät koska se kuuluu kuunnella joka kevät 🙂